Kuluneen kauden kaksi erityistä kummastusta on ollut Jamie Vardyn järjetön maalimäärä ja Chelsean alennustila. Näillä kahdella on vielä yhteys siinä, että Leicester City keikkuu nyt sillä paikalla, jossa Chelsean pitäisi kaiken järjen mukaan sijaita. Vardy ohitti viime viikonloppuna Ruud van Nistelrooyn ennätyksen peräkkäisissä otteluissa tehdyistä maaleista. Erona toki Vardyllä oli se, että hänen ottelunsa sijoittui saman kauden sisään, kun Nistelrooyn onnistumiset sijoittui kahden kauden ajalle. Toisekseen Vardystä kukaan ei tiennyt mitään ennen vuotta 2012, kun hän siirtyi silloin päättömältä kuullostaneella miljoonan punnan summalla non-league joukkueesta englannin mestaruussarjaan Leicesterin riveihin. Ei ole siis yllättävää, että häntä käytetään nyt mannekiinina niin englantilaisen jalkapallon kiiltokuvana (mudista noussut proper football man) kuin todisteena siitä, että ulkomaalaiset managerit eivät ymmärrä antaa mahdollisuuksia paikallisille. Koko diskurssi on hyvin ohiampuvaa, koska se ei yleensä ota kantaa mihinkään todelliseen laatu- tai kulttuurikeskusteluun ja on vielä hyvin xenophobista. Se on yleensä merkki kansallisen jalkapalloidentiteetin vääristymästä ja sen aiheuttamasta kriisistä. Englanti on niin hyvä kuin se voi olla, eikä se ansaitse ilman rakenteellisia muutoksia yhtään sen enempää. Tähän on haettu sitten syyllisiä sitten ulkomaalaisista, joka on nykyaikana muutenkin hyvin suosittua. Näiden kansakunnan ihannoimien aitojen jalkapalloilijoiden ongelmana on yleensä ymmärtämättömyys ympäröivästä maailmasta ja trendeistä. Esimerkiksi Vardynkin kuvaa himmentää kyseenalainen kielenkäyttö kasinolla ennen kauden alkua. Ja ei nämä ei ole yksittäistapauksia, kuten voidaan todeta jo pelkästään Leicesterin kohdalla.
Viime kaudella Nigel Pearson suoritti yhden valioliigahistorian hienoimmista nousuista. 29 pelatun ottelun jälkeen joukkue oli tiukasti kiinni jumbosijalla hävittyään 18 peliä ja voitettuaan vain neljä. Viimeisen yhdeksän pelin aikana Leicester otti seitsemän voittoa ja yhteensä 22 pistettä (pelaten kerran tasan ja häviten vain Chelsealle). Kausi päättyi lopulta sijalle 14. Pearson joutui kuitenkin väistymään kesäisen skandaalin vuoksi, jossa julkisuuteen oli vuotanut video joukkueen pelaajista käyttäytymässä rasistisesti Thaimaassa (yllättäen Vardy ykkösjoukkueen pelaajana ei kärsinyt samaa kohtaloa kuin nämä skandaaliin sekaantuneet). Pallille hommattiin pikavauhtia pitkän uran valmennuksessa tehnyt Claudio Ranieri. Roomalaislähtöinen herrasmies on valmentanut useita seurajoukkueita, tosin ilman kummoista menestystä. Palkintokaapin merkittävimmät pokaalit ovat ainoastaan Italian ja Espanjan cupit. Lisäksi hän valmensi viimeksi Kreikkaa, mutta katastrofiksi kääntyneet EURO 2016 -karsinnat tarkoitti lähtöpasseja. Tämän vuoksi harva uskoi, että hän olisi oikea henkilö valmentamaan mahdollista putoamiskandidaattia. Toisin kuitenkin kävi. Elokuun jälkeen sarjataulukko oli erikoinen. City veti, perässä Crystal Palace, Leicester ja Swansea. Seuraavien kierroksien aikana kovaa alkukauden vireyttä esittivät myös West Ham, mutta tultaessa kiireiselle joulukaudelle, nämä muut kisaajat ovat pudonneet kyydistä. Leicester ei näytä sen sijaan luovuttamisen merkkejä.
Yksi syy tähän nousuun on joukkueen kahden avainpelaajan huippuvire. Ennen tätä kautta heidän ainoaksi huippupelaajiksi olisi voinut määrittää, jo nyt matkaa jatkaneen veteraanin, Esteban Cambiasson sekä Riyad Mahrezia. Jälkimmäinen tuotti tällä kaudella kuusi tehopistettä (viisi maalia ja kolme syöttöä) ensimmäisessä kuudessa pelissä. Vardy on sen sijaan tehnyt vähintään yhden maalin kaikissa paitsi kahdessa pelissä tällä kaudella. Kaksikko on tehtaillut yhteensä 84 % Leicesterin maaleista. Tämä raaka tilasto voi osoittaa Leicesterin valitettavan kompastuskiven. Vardyn kärkiparina 4-4-2 -systeemissä hääräävä Shinji Okazaki on onnistunut vasta kahdesti maalinteossa, eikä Mahrezin takana syöttöpörssissä neljällä syötöllä oleva Marc Albrighton ole sateentekijä. Jos Vardy tai Mahrez loukkaantuu, voi joukkueen tulokset myös hyytyä. Kova jouluruuhka myös todennäköisesti pudottaa energiatasoja, koska rotaation mahdollisuus on häviävä.
Leicesterin tulevaisuus ei myöskään näytä erityisen hyvältä. Joukkueen 23 ykköspelaajan keski-ikä on 28.5 vuotta, ainoastaan West Bromwich Albionin on vanhempi (28.6). Tämä ei lupaa hyvää joukkueen jatkuvuudelle. Avauksen ikikasvoista nuorin on laitapakki Jeffrey Schlup iällä 22. Tämä tarkoittaa pitkälti sitä, että jos Leicester onnistuu pitämään vireensä kevääseen asti ja ottamaan Chelsealta vapautuneen top 4 -paikan, ei joukkueelle voi povata erityisen hyviä mahdollisuuksia mestareiden liigaan. Ringin laajuus ja laatu ei yksinkertaisesti riitä ottelumäärän lisääntymiseen ja pelien vaikeutumiseen. Rahan upottaminen uusiin tulokkaisiin on potentiaalinen miina (kuten Spurs 2013-14 ja Liverpool 2014-15 tietää hyvin). Kun tällaisessa tilanteessa epäonnistutaan, voikin joukkue joutua taloudelliseen syöksykierteeseen. Näin kävi Leeds Unitedille. Kaudella 2000-01 Leeds pelasi mestareiden liigaa, Kolme vuotta myöhemmin koitti putoaminen ja 2007-08 pelattiin jo englannin kolmos divaria. Leicesterillä, ei miljardööriomistajastaan huolimatta, ole varaa tämän kaltaiseen virheeseen.
Joulukuu tulee todennäköisesti kuitenkin määrittämään Leicesterin loppukauden kulun. Ensin käydään testissä alavireisen Swansean vieraana. Tämän jälkeen alkaa todellinen savotta. Chelsea (K), Everton (V), Liverpool (V) ja Manchester City (K). Leicester ei ole myöskään vielä pelannut yhtään vieraspeliä Top 6 -joukkueita vastaan, eikä myöskään voittanut yhtään Top 5 -kohtaamista (kaksi tasapeliä ja yksi tappio). Tässä mielessä sarjataulukko on hieman vinoutunut. Joka tapauksessa kyseessä on urheilullisesti mielenkiintoisin nousu valioliigassa vuosiin. Ensimmäistä kertaa ns. Big Sixin ulkopuolelta haastetaan ylänelikkoa, kun kautta on jo tämän verran pelattu.
No comments:
Post a Comment