Idän punaiset 2016 - paikallaan polkemista

Syksyn värittämät lehdet putoilevat jo kovaa vauhtia ja lämpötilakin laskee kovaa vauhtia. Viimeiset kaksi viikonloppua on ollut kesän jälkilämmön täytteistä ja aurinkoista. Samalla myös FC Viikingit tekivät sen mitä piti tehdä, rimaa hipoen ehkäpä mutta tekivät silti. Viimeisestä kolmesta pelistä saldona oli kaksi tasapeliä ja äärimmäisen tärkeä vierasvoitto Ahvenanmaalta. Kahdeksanteen sijaan (sarjasta, jossa on 12 joukkuetta ja joista kolme putoaa) ei voi kovin tyytyväinen olla, mutta kaikki viime vuosien tapahtumat huomioon ottaen, ei myöskään kovin pettynytkään. Idän punaiset jatkaa polkemista paikallaan.

Kulunut kausi oli jo toinen perättäinen kakkosessa. Kausien keskinäinen vertailu on sikäli haastavaa, että välissä on vaihtunut vaihteeksi lohkojaot ja sarjajärjestelmä. Viikingit pelasi viime vuonna yhdeksän joukkueen kolminkertaisen lohkon. Otteluita oli kaksi enemmän ja pisteitä peräti 16 enemmän. Maaleja tehtiin noin 1.8 per ottelu ja päästettiin noin 1.3. Kuluneella kaudella luvut ovat 1.3 tehtyä ja 1.7 päästettyä per ottelu. Luvut ovat hämmentävän peikuvia toisillensa.

Kuvaavaa oli kuluneella kaudella möys se millä vaikeuksilla Viikingit pelasivat lähimpiä vastustajiaan vastaan. Selkeästi putoamiseen ajautuneelta FC Kontulta ei saatu kuin kaksi tasapeliä aikaiseksi. FC Kiffeniä ei edelleenkään kyetty voittamaan. Viimeiselle säilyjän paikalle jäänyt EsPakaan ei tarjonnut kuin pisteen. Ainoastaan hyvät saaliit pudonneita Atlantis FC:tä ja FC Ålandia vastaan estivät punaisten pelien jatkumiselta kolmosessa.

Mikä sitten teki tästä kaudeta erityisen vaikean? Kalle Sorjan lähteminen aivan kauden kynnyksellä palautti jokaisen kannattajan mieliin saman tuskaisuuden mitä olemme saanet elää viimeisten vuosien aikana seuramme kanssa. Edellisen kauden tulos ei lupaa mitään tulevasta. Taustat vaihtuvat kovaa vauhtia ja pitkälle maaliskuuhun saa ihmetellä ketä meillä edes pelaa. Valmentajien ja pelaajien pyöröoven jäljiltä mitään kunnollista ei kyetä rakentamaan. Ei sillä, että se olisi mitenkään poikkeuksellista pienten resurssien alasarjafutiksessa.

FC Viikingit käytti avauksissa tällä kaudella yhteensä 26 eri pelaajaa. Näistä 16 pelaajaa pelasi alle puolissa otteluissa avauksessa ja peräti seitsemän pelaajaa avasi 1-3 kertaa kauden aikana. Voidaan todetakin, että joukkueella oli seitsemän pelaajaa, jotka muodostivat jotenkuten rungon avaukselle (pelipaikkoja tosin vaihdellen). Nämä seitsemän pelasivat vähintään 16 pelistä avauksessa. Selkeä kokoonpanoa vaikeuttava asia kaudella oli Joel Paatelaisen pitkät poissaolot. Hän pelasi viimeiset kahdeksan peliä avauksessa mutta edellisessä 14 pelissä vain neljästi.

Ammattilaisjalkapallossa ei juurikaan olisi mahdollista näin kovaan rotaatioon. Täytyy tietenkin taas muistaa, että kakkosdivarifutiksen sovittaminen perhe-, työ- tai kouluelämän kanssa yhteen on haastavaa (puhumattakaan loukkaantumisista). Mutta kentän tapahtumista päätellen yksiä suurimpia ongelma oli koheesion puute. Osan ajasta pelaajilla ei tuntunut olevan yksinkertaisesti tietoa mitä pitää tehdä, eikä asiaa helpota se, että naapuritontin pelaaja vaihtuu tiuhasti tai vielä itse vaihdat paikkaa.

Päätellen virallisen Twitter-seurannan graafisten avauskokoonpanojen perusteella pelkästään kolme pelaajaa pelasi vähintään viittä eri pelipaikka. Pitkäaikaisin viikinkipelaaja Markus Maunu kunnostautuis peräti seitsemän eri pelipaikan pelaamisesta (pois lukien kenttäpaikoista ainoastaan keskikentän rikkova pelaaja sekä keskuspuolustus). Jokainen manageri toki haluaisi joukkueensa Maunun, joka tekee mitä käsketään ja pärjää paikalla kuin paikalla, mutta koheesion ja kokemuksen kannalta oli selvästi ongelma peluuttaa joukkueen parasta pelaajaa vaikean loppukauden aikana kuusi kertaa laitapuolustajana. Täytyy tässä vaiheessa todeta vielä ihmetys sille, että Maunu on vasta 24 vuotias.

Viimeisen 10 pelin aikana sama avauskokoonpano toteutui ainoastaan yhden kerran ja pahimmillaan tapahtui kuusi vaihtoa edellisestä pelistä. Koheesion puute näkyi hyvin selvästi loppukaudesta niin väsymyksenä, turhautumisena kuin mielenkiinnottomuutena. Viikingit pudottivat kauden aikaan johtoasemasta peräti 14 pistettä ja näistä 12 pudotettiin syyspuoliskon aikana. Nämä pistemenetykset tapahuivat kuudessa pelistä, joista viidessä menetys tapahtui 78. minuutilla tai myöhemmin tulleella maalilla Näistäkin kolmessa menetys tapahtui 90. minuutilla tai myöhemmin tulleella maalilla.

Viikingit myös onnistui pelastamaan tappioasemasta 10 pistettä. Tätä tekisi mieli sanoa hyväksi merkiksi taistelutahdosta ja moraalista. Mutta valitettavasti poislukien Klub 04 -voitto, nämä pisteet saatiin riivittyä kasaan kahdelta putoajalta sekä EsPa:lta. Tämä lähinnä tarkoittaa, että ne voitettavat pelit tehtiin lähinnä vaikeaksi itselleen. Eikä Viikingeillä ollut muutenkaan kuin kolme peliä koko kaudella, jotka voittivat päästämättä maalia. Kontrollin puute pelin tapahtumista oli ilmeinen.

Mikä tämän kaiken numeronpyörittelyn johtopäätös sitten on? En tiedä. Selkeä parannus olisi saada jatkettua edes suunnilleen samalla nipulla ensi kauteen. Muutama täsmähankinta ja nosto junioreista rinkiin ja selkeä pelisuunnitelma kasaan jo ensimmäisiin harjoituspeleihin. Juteltuani useammankin pelaajan kanssa viimeisten viikonloppujen kanssa, en voi mitenkään syyttää etteikö joukkueessa olisi useitakin sellaisia, jotka ovat ylpeitä pelatessaan punaiselle paidalleen ja arvostavat meidän kannattajien tukea ja kokevat sillä olevan jopa merkitystäkin omaan esitykseensä.

Seurataan siis mielenkinnolla mitä sopimuspuoli kertoo vuoden loppuun mennessä ja kevättalvella nähdään halleissa taas. Ihan kuin minulla olisi muka jotain parempaakin tekemistä.

At the Game: Spurs - WBA ja sivupolulla Fulhamissa

Viiden vuoden tauon jälkeen lentokone nousi Helsinki-Vantaalta kohti sumusaaria ja Tottenhamin kohtalon hetkiä. Matka sisälsi perinteistä kulttuurikierrosta niin Tate Britainnissa kuin The National Theaterissa ja ihmismassan ihmettelyä parlamenttitalolla sekä Camden Townissa. Pubeissa tuli norkoiltua ja oluita tägättyä. Kohokohtana oli kuitenkin legendaarinen White Hart Lane, mahdollisesti viimeistä kertaa ennen kuin uuden stadionin rakentaminen käynnistyy.

Jalkapalloa Thamesin rannalla - Fulham v. Nottingham Forest

Oma stadionbongaus on rajoittunut lähinnä muutamaan eteläsuomalaiseen osoitteeseen sekä Tottenhamin kotikenttään Pohjois-Lontoossa. Spursin pelin siirryttyä lauantailta maanantaille, päätettiin matkakumppanien kanssa etsiä mahdollista muuta jalkapallotoimintaa kyseisellä päivälle. Vaihtoehtoja oli hyvin vähän tarjolla alasarjoissa. Suurin osa lontoolaisista olivat vierasmatkalla taikka meidän näkökulmasta liian kaukana (Charlton oli yksi vaihtoehdoista). Itseäni kiinnosti käydä Fulhamin klassisella Craven Cottagella, stadionin erityisyyden vuoksi. Pääkatsomo on ex-valioliigaseuran mittakaavassa hyvinkin pieni ja sen kulmaa koristaa muutama kerroksinen puutalo.

Aloitimme matkamme lähes pari tuntia aiemmin Camden Lockin markkinoiden kulmilta ja matkasimme ensin Northern Linella Embankmentin asemalle, josta vaihdoimme Disctrict Linelle. Hetken jouduimme olemaan tarkkana sillä kyseisellä linjalla on viisi eri päätepysäkkiä. Wimbledoniin kulkeva juna saapui pienen odottelun jälkeen ja aloitimme matkan kohti Lontoon keskustan lounaisreunaa. Samaan junaan hyppäsi aseman läheisen poikakoulun oppilaita ja siitä seuranneilta hyvin tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä. Olihan juna ajamassa kohti Fulhamin sekä Kensingtonin alueita, jotka eroavat demografialtaan hyvin paljon Tottenhamin High Roadin rujoudesta. Porvarillista charmia kesti kuitenkin vain puolet matkasta, kun junaan hyppäsi lähemmäs kolmekymmentä maltaiselta tuoksuvaa miestä kasuaaleissa viikonloppuasusteissaan. Muutamalla taisi Stone Islandin logotkin vilahtavaa väkijoukossa. Epäilimme, että kyseessä oli Nottinghamin kannattajia, ja saimme vastauksen suhteellisen nopeasti.

Forest till I die,

Forest till I die,

I know I am I'm sure I am I'm Forest till I die

Hetken ehdittiin jo iloita käynnissä olleen päiväpelin livetuloksesta. Derby County oli tappiolla Sheffield Wednesdayta vastaan, ja fanit päättivätkin laululla muistuttaa pässilogolla varustettua joukkuetta, että heidän faninsa ovat sheep shaggerseja. Hetken joukkio pohti millähän asemalla ovat jäämässä pois mutta sen selvetessä julistivat vielä vaunulle, että We are Notingham Forest and we drink what we want. Pääjoukkion keskellä seisoi lukioikäinen koulupukuun sonnustautunut nuorimies, joka oli seissyt samalla paikalla Embankmentistä lähtien. Ilmeisesti vieraan kaupungin jalkapallokannattajat eivät olleet mikään uusi ilmiö hänelle.

Fulham ei ole vuosiin ollut kovinkaan kovassa huudossa jalkapallon suhteen, ja valioliigasta putoamisen jälkeen on tunnelma ollut vaisua stadionilla. Kolmen vierekkäisen paikan saanti lippuluukulta, vain puoli tuntia ennen ottelun alkua, ei aiheuttanut suurempaa vaivaa. Ystävällinen henkilökunta ohjaa meidät vaivatta aina oikeaan suuntaan ja löydämme itsemme Riverside Standin taakse. Täällä Thames virtaa vain kymmeniä metrejä katsomon selustasta. Innokas selostaja kertoo stadionille ottelupäivän kokoonpanon sekä muita asioita. Ruudulla pyörii Sky Sportsin tuottamaa materiaalia menneistä hetkistä. Juomme oluemme ja nousemme katsomoon. Siellä vastaanottoa ei niinkään tee Fulhamin kannattajat vaan päädyssä majaileva suhteellisen iso Forestin vierasporukka. Paikkojamme ympäröi muutama paikallinen sekä Forest-kannattaja mutta erityisesti korvaan pistää vahva skandinaavinen poljento puheessa.

Ottelussa itsessään ei ollut kummoista panosta. Molemmat joukkueet istuivat alemmassa keskikastissa, vaikka molemmilta olisi materian kannalta voinut odottaa parempaa. Varsinkin Forest-kannattajat ovat vuodesta toiseen joutuneet pettymään, kun lupaava kausi romahtaa aina kasaan ja sijoitus kauaksi nousijapaikoista. Fulham sen sijaan on hämmentä paketti. He omaavat samaan aikaan Moussa Dembéléssä (huom. ranskalainen Dembélé) todellisen tulevaisuuden lupauksen ja lisäksi tasaisen divarisuorittajan ex-Cardiff -pelaajassa Ross McCormackissa. He ovat yhdessä tehneet peräti 36 maalia 45 pelissä. Fulhamin koko saldo on 65 maalia (liigan neljänneksi paras). Päästettyjä maaleja on sen sijaan 79 (liigan toiseksi huonoin), joka selittää onnettoman 21. sijan.

Fulham pyöritti peliä suuren osan ajasta mutta ei kyennyt tekemään todellisia ratkaisuja. Forest iskikin kaksi maalia ensimmäisellä puoliskolla, Fulhamin osuessa vapaapotkusta tolppaan aivan viime minuutilla. Toisella puoliskolla Fulham pääsi kaventamaan heti alkuun mutta vierailijat käyttivät taas valkoisten heikkoa puolustusta hyödykseen saaden takaisin kahden maalin marginaalinsa. Ottelun edetessä Fulham menetti uskonsa ja lupauksestaan huolimatta Dembele valui ottelun ulkopuolelle. Hänen kehityksensä kannalta olisi siirto tärkeää sellaiseen joukkueeseen, joka kisaa korkeammalla tasolla ja kykenee jalostamaan nuoria pelaajia (Daniel Levy, pro tip). Championshipin kausi päättyy jo ensi viikonloppuna, joten mitään radikaalia ei putoamiskamppailussa enää voi käydä (Fulhamilla kahdeksan pisteen kaula) mutta ensi kautta ajatellen näyttää hyvin selvältä, että Dembélé ei enää jatka Craven Cottagella otteitaan.

Kolea ilta Pohjois-Lontoossa - Spurs v. West Bromwich Albion

Jotain ironiaa siinä oli, että viiden vuoden tauon jälkeen päädyttiin taas The Lanelle katsomaan juuri West Bromwich Albionia. 2011 keväällä tosin Spurs oli juuri pudonnut mestareiden liigasta neljännesvälierissä Real Madridia vastaan, eikä kummoista mahdollisuutta takaisin top 4:n näyttänyt olevan. Manchester City oli vihdoin saanut rahavirtansa ohjattua oikeisiin pelaajiin. Vielä edellisellä kaudella Spurs oli onnistunut loppukauden vierasvoitolla jättämään Manchesteriläiset viidennelle sijalle.

Vaikkakin Spurs on viittä vuotta myöhemmin aivan eri tilanteessa, oli silti lievä pettymys mielessä, kun päätösvihellys tuli. Viimeksi tasapeli tarkoitti, että Spurs jäi viisi pistettä nelossijasta ottelun jälkeen, ja silloinen top 4 oli lähes mahdoton saavuttaa enää tässä vaiheessa kautta. Tällä kertaa tasapeli tarkoitti jääntiä seitsemän pistettä mestaruussijasta, ja pelin lopullista menetystä. Spurs kuitenkin käytännössä tulee pelaamaan mestareiden liigaa ensi kaudella ja hyvin todennäköisesti saavuttaa parhaan sijoituksensakin liigassa.

We got Alli,

Dele Alli,

I just don't think you understand

He only cost five mil

He's better than Özil

We got Dele Alli

Ottelun alla oli kiirinyt jo tieto Allin valinnasta vuoden nuoreksi pelaajaksi. Tämä tarkoitti sitä, että viimeisen viiden vuoden aikana neljästi oli valittu vuoden nuoreksi Spursin pelaaja. Todellisuudessa hyvin moni oltaisiin voitu tästä joukkueesta valita nuoreksi pelaajaksi ikänsä vuoksi. Harry Kane, Christian Eriksen, Erik Lamela sekä Eric Dier olisivat voinut kaikki saada edelleen palkinnon. Vaikkakin ehkä oleellisemmat vaihtoehdot olivatkin Kane tai Alli. Hänen voittoansa alusti varmasti nopea nousu valioliigan eliittiin. Kyseessä on kuitenkin edelleen vasta 20-vuotias pelaaja, joka edellisellä kaudella pelasi kaksi sarjatasoa alempana. Kuitenkin Allilla on jo nyt kasassa huikeata 107 sarjapeliä ja 32 tehtyä maalia. Valitettavasti Allin heikot hermot veivät voiton hänestä ja palkintoa tuli tahraamaan tarpeeton loppukauden pelikielto. Kommentin jo aiemmin kaudella, että tämän kaltainen toiminta pitää saada pelistä pois, tai sitten siitä tulee lopulta sanktiota. Nyt on vaarana, että hänestä tulee merkitty mies, jota tuomarit seuraavat ja vastustaja yrittää kuumentaa.

Saavuimme hyvissä ajoin ennen ottelua kannattajien viralliseen pubiin, Bricklayers Armsiin, joka olikin vuorattu eri maiden ja kaupunkien kannattajaryhmien lipuilla sekä huiveilla, unohtamatta alueelta revittyä irtaimistoa aina WHL:n vessakylteistä alueen katukyltteihin. Menimme sisäpihan puolelle, jossa oli käynnissä lauluvirittelyt. Allin palkinnon vuoksi hänelle laulettiin hyvin paljon mutta myös Moussa Dembélé sai ansaitusti laulunsa. Siirryimme hyvissä ajoin stadionille, jossa oli ystävällinen palvelu portilla ja meidän ohjattiin henkilökohtaisesti oikealle ovelle. Vielä yksi ylihintainen matsikalja ja paikoille pääkatsomon alalaitaan, jälleen lähelle kotikannattajien katsomoa. Tunnelma oli täysin päinvastainen Fulhamista. Täällä kotikannattajat lauloivat korviahuumaavalla volyymillä, vieraiden jäädessä toistuvasti jalkoihin. Edes WBA:n tasoitettua, ei annettu juurikaan tilaa heidän iloitteluille.

Ottelu alkoi hyvin samantapaisessa tunnelmassa kuin Stoke-ottelu viikkoa aiemmin. Spurs pyöritti ja painosti. Läpimurtoa ei tuntunut löytyvän syvällä istuvan WBA-puolustuksen taakse. WBA:n maalille kutsuttiin ensimmäistä kertaa sitten tammikuun Boaz Myhill, joka teki muutaman tärkeän torjunnan, mm. onnistui ohjaamaann Kanen vedon tolppaan. Lisäksi Eriksenin vapaapotku putosi yläriman päälle. Vapauttava osuma tuli, kun Craig Dawson ohjasi Eriksenin vaikean vapaapotkun omaan maaliinsa. Usko stadionilla oli vahva puoliajalla. Olisi vain ajan kysymys kunnes portit aukeaisivat kunnolla. Kuitenkin toinen puoliaika alkoi haastavasti. WBA nosti hieman intensiteettiänsä ja Spurs alkoi turhautumaan jatkuvaan kovaan peliin. Pallo kävi vielä kertaalleen tolpassa Lamelan yrityksestä ja rankkariakin ehdittiin huutaa mutta ottelu näytti kulkevan kohti tilannetta, että maalin tekee enää korkeintaann WBA, ja 1-1 osuman tullessa Dawsonin puskiessa kulman sisään, pettymys alkoi jo nousemaan mieliin.

Viimeiset kierrokset käsillä

Mitä sitten viikon takaisen sekä viime viikonloppuiset kierrokset merkitsivät top 4 -kisalle? Spurs on käytännössä varma osallistuja ensi kauden mestareiden liigassa. Leicesterin tasapeli eilen tarkoittaa sitä, että Spursin on voitettava Chelsea tänään, jos mielii pitää kisaa vielä hengessä. Todellisuus on kuitenkin se, että ensi viikonloppuna Evertonista tuskin on kummoista vaivaa Leicesterille, ja joukkue pääsee viimeistään nostamaan pokaalin kotikentällään. Arsenal pelaa vielä keskinäisen ottelun Manchester Cityn kanssa, joten siinä voidaan vielä sauma Man Unitedille nousta neljännelle sijalle. Putoamiskamppailu käydään enää Newcastlen, Sunderlandin ja Norwichin välillä. Riippuen FA Cupin tuloksesta, on eurooppaliiga paikat vielä osittain jakamatta. Mutta näillä näkymin Chelsea ei pelaa euroopassa ollenkaan ensi kaudella. Tämä voi olla jopa onni Antonio Contelle. Liverpool oli parhaimmillaan sen kauden, kun Rodgers sai rauhassa käyttää joukkuettaan ilman euroopan tuomia lisäotteluita. Päättyipä kausi nyt Spursille miten vaan, on se selvästi ensimmäinen vuosikymmeneen, joka pystyy näyttäytymään kannattajilleen johdonmukaisena kehityksenä.

Tulevaisuus on valoisa Tottenhamille

Mestaruus on jo hyvin varmasti Leicesterin käsissä. Mikäli Spurs kompastuu edes kerran, on jo peli menetetty. Seitsemän pisteen johto ja viisi peliä jäljellä vaatisi Leicesteriltä poikkeuksellista romahdusta. Keskikauden Leicester olisi kompastunut varmasti vielä vastassa olevia joukkueita vastaan (West Ham, Man United, Chelsea..), mutta Claudio Ranieri vaihtoi taktiikkaa kauden kovenuttua. Ensimäisestä 19 pelistä sinipaidat ottivat vain neljä nollapeliä. Seuraavissa 14 pelissä Leicesterin verkko on heilunut vastaavasti vain neljästi, viimeksi maaliskuun alussa. Voitot ovat olleet nykyisessä viiden ottelun putkessa rumahkoja 1-0 osumia, kunnes viime kierroksella Jamie Vardy keskeytti oman kuivan kautensa kahdella osumalla Sunderlandin verkkoon.

Jos nyt vielä hetkellisesti jossitellaan, niin Spurs näyttää nyt jälkikäteen hävinneen mestaruuden jo ollessaan kisan ulkopuolella. Ensimmäiset neljä peliä tuotti vain kolme pistettä. Tässä vaiheessa oltiin Leicesteriä jäljessä jo viisi pistettä, ja jos Spurs olisi voittanut vieraspelinsä heitä vastaan kolmannella kierroksella, ero olisikin ollut yhtäkkiä enää kaksi pistettä. Toisekseen kauden puolivälissä Spurs hävisi kotonaan loppuhetken Robert Huthin maalilla 1-0. Aiempi voitto tämän lisäksi olisi kaventanut tilanteen yhteen pisteeseen, jossa se edelleenkin olisi. Toisaalta Spurs on menettänyt johtoasemasta pisteitä 13 kappaletta. Mestaruuskamppailun näkökulmasta varsinkin molemmat Arsenal tasapelit olivat huonoja. Puhumattakaan romahduksesta Newcastlea vastaan joulukuussa.

Oikeastaan tämän ajatusleikin pointtina oli se, että aiempina vuosina harrastin tätä samaa jossittelua pohtiakseni minne mahdollisuudet nelossijaan suli. Tämä on se ero menneeseen Tottenhamiin ja siihen mitä tämä Mauricio Pochettinon jännittävä ja nuori joukkue voi vielä saavuttaa. Leicesterin tuleva mestaruus on yksiä erikoisempia ja raikkaimpia tuulahduksia valioliigassa aikoihin mutta se ei muuta joukkueen sisäistä tilannetta, josta kirjoitin jo joulukuussa. Keski-iältään suhteellisen korkea ja materiaaliltaan kapea joukkue, omaa pelaajia, jotka ovat lähestymässä kehityksensä huipua tai jo menossa sen ohi. Ainoastaan Riyad Mahrez kävelee suoraan huippujengiin tästä joukkueesta. Jamie Vardy pelaa unelmakautta mutta on jo 29. Ranierilla on kova työ rakentaa joukkuetta ensi kautta varten, joka joutuu mestareiden liigan lohkovaihettakin varten jo pelaamaan syksyllä ylimääräiset kuusi peliä. Puhumattakaan jatkopeleistä. Siinä Pochettinolla on jo helpompi tilanne edessä. Hän on saanut rauhassa rakentaa systeemiänsä kaksi kokonaista kautta ja hionut samalla pelaajistaan tiukan paketin.

Mennyt kausi on ollut nopeata transitiota. Avauksen ikikasvoiksi tulivat Toby Arderweireld ja Dele Alli. Belgitopparilla on ollut vahva merkitys Spursin puolustukselle. Maaliero on tällä hetkellä +35 ja maaleja on päästetty vähiten liigassa. Lisäksi hän on tuonut jo neljä maalia liigassa, mikä on juuri sen tyyppistä maalinteon laajuutta mitä Spurs on kaivannut vuosien varrella. Hyökkäysnelikkoon on taas istunut kuin elementtiinsä nuori Alli, joka teki jo debyytinkin maajoukkueessa tällä kaudella. Hänen kahdeksan maalia ja yhdeksän syöttöä on huikea suoritus liigadebytantilta. Uusista tulokkaista erityis maininnan saa mainio Kevin Wimmer, joka asettui kriittisessä vaiheessa, Jan Vertonghenin loukkaannuttua, keskuspuolustukseen.

Viime kaudella hyvän tuloksen tehnyt Harry Kane on parantunut entisestään. Kirjoitin viime kerralla kaksi kuukautta sitten, että laskukaavallani Kane on tuottanut vain seitsemän pistettä Tottenhamille. Seuraavassa kahdeksassa pelissä Kane on tehnyt seitsemän maalia (ohittaen viime kauden tuloksensa) ja tuottanut kahdeksan pistettä maaleillaan. Sunnuntain Man United -pelissä osuma jäi tekemättä mutta kovaa työtä tekevä hyökkääjä näyttää olevan silti elämänsä vireessä, kun kautta ollaan laittamassa pakettiin. Christian Eriksen on parantanut huomattavasti peliään myös kauden loppua kohden. Syöttötili on noussut jo kymmeneen ja muutenkin hän on jatkuvasti pelin keskiössä tarjoilemalla lähes neljä laukaukseen johtavaa söyttöä per 90 minuuttia. Man Unitedia vastaan nähtiin myös Erik Lamelan muodonmuutoksen tulos. Aiemminn show ponyksi tituleerattu ylikallis floppi, on muuttunut tiukaksi Pochettinon prässipelin edustajaksi. Hän suoritti ottelussa seitsemän taklausta, josta yksi johti Allin avausmaaliin. Lisäksi hän syötti vapaapotkulla Alderweireldin maalin sekä viimeisteli kolmannen, Spursin runnoessa Man Unitedin 3-0 vain kuuden minuutin aikana.

Avauksen pelaajista vielä voidaan antaa erityismaininta edelleen mainiolle Moussa Dembélélle, joka oli Lamelan tapaan tekemässää jo lähtöä kesällä. Lisäksi Eric Dier on kasvanut todelliseksi keskikentän ankkuriksi (jonka pelityylistä voisin lähteä kirjoittamaan aivan omaa pakettia myöhemmin) sekä laitapakkitontit itselleen lopullisesti lunastaneet Kyle Walker ja Danny Rose pelaavat molemmat uransa parasta kautta. Puhumattakaan Hugo Lloriksesta, joka on ollut terävimmillään juuri silloin, kun on pitänyt ja kantanutkin vaikeissa peleissä joukkuetta.

Tämä tulee olemaan sitten Arsenalin voittamattomien (kauden 2002-03) kolmas kerta, kun mestari päästää enemmän maaleja kuin jokin muu joukkue top 4:ssä. Kirjoitin tästä trendistä vuonna 2014. Edes ykkösmaalitykin omaaminen ei ole niin hyvä mittari mestarille. Kausilla 2002-15 ainoastaan viidesti mestarilla oli myös paras maalintekijä. Leicesterin mestaruus tulee sikäli olemaan huikea saavutus ja Ranierin uran huippu. Tottenhamille tämä kausi on todennäköisesti kuitenkin mahtava ponnahduslauta ja mahdollisuus rikkoa koko 2010-luvun kestänyt status quo - Chelsea, Man City ja Man United ovat kaikki uudelleen rakentamisen partaalla, kun Arsenal makselee jälleen oppirahoja ja Liverpool hakee muottiaan Jürgen Klopin alaisuudessa.

Spursin kausi etenee

Spursin kausi on hämmentävässä tilassa. Joukkue istuu kakkossijalla niin liigassa kuin kuntopuntarissa. Maaleja on Spursia enemmän tehnyt vain kolme joukkuetta ja maaleja Spurs on päästänyt vähiten sarjassa. Missä oikein mennään? Käyn tässä kirjoituksessa läpi kolme mielenkiintoista huomiota joukkueen tilasta.

Harry Kanen maalit

Kane oli viime kauden ehdoton komeetta Tottenhamille. Ensimmäinen pelaaja sitten Gareth Balen, joka teki yli 20 liigamaalia ja ensimmäinen sitten Gary Linekerin (1991-92; 35 osumaa), joka onnistui yli 30 maalissa kaikissa kilpailuissa. Tämä kausi alkoi hiljaisesti ja ensimmäisessä yhdeksässä liigapelissä osuma tuli ainoastaan Manchester Cityä vastaan. Tämän jälkeen tahti on kasvanut kiitettävään 0,88 maaliin per ottelu. Heikosta alkukaudesta huolimatta Kanella on nyt kasassa enemmän maaleja kuin tähän aikaan viime kaudella. Olettamalla, että Kane jatkaa kauden kokonaistahdilla (0,6 per ottelu), ylittää hän 1-2 maalilla viime kauden saldonsa. One season wonder näyttää jatkavan siitä mihin jäi viime kaudella.

Twitterissä ja analyyseissä kuitenkin on viime kierroksien aikana pohdittu Kanen maalien merkityksistä. On toki tilastoista luettavissa, että osumat eri pelitilanteissa ovat muuttuneet sekä lopputuloksen kannalta merkittävät maalit ovat vähentyneet. Kane on tehnyt myös enemmän ns. puskurimaaleja tällä kaudella, eli maaleja, jotka kasvattavat Spursin johtoasemaa yli yhden maalin.

Viime kaudella hän teki peräti 11 johtomaalia (eli maalia, jonka jälkeen Spurs oli johdossa), mutta tällä kaudella näin on käynyt vain neljästi. Näistä neljästä maalista kolme on johtanu ns. pistemaaliin, eli maaliin joka jää tilastollisesti joko voittomaaliksi (2-1 maali, 3-2 maali jne.) taikka tasamaaliksi (1-1, 2-2 jne.). Näillä säännöillä sain laskettua taulukkoon Kanen maalien pistemerkitykset. Toisaalla tämä lasketaan siten, että otetaan kaikki pelaajan maalit pois otteluista ja katsotaan mikä lopputulos on. Tällä kaavalla Kane on tuottanut ainoastaan 1-1 Arsenal tasapelistä yhden pisteen.

Mutta mielestäni tämän tyyppinen tilastojen kääntely on täysin järjetöntä, koska jokainen maali muuttaa vähämaalisessa lajissa pelin sisäistä dynamiikkaa. Viime kaudella Kanen tehdessä maalin, Spurs hävisi vain kaksi ottelua 15:sta. Tällä kaudella Spurs ei ole hävinnyt otteluakaan, jossa Kane on tehnyt maalin.

Vaikka Kanen maalit näyttävät vähemmän merkityksellisiltä, on hänen pelinsä kehittynyt edelleen. Hänen laukauksiin johtavat syötöt ovat nousseet hienoisesti 1.2 per 90 minuuttiin. Häntä myös rikotaan enemmän tällä kaudella (1.8 kertaa per 90 minuuttia). Varsinkin tämä tarkoittaa sitä, että Kanea merkataan tarkemmin tällä hetkellä ja hän pystyy pitämään puolustajia itsessään muiden tehdessä sitten ratkaisuja vapautuneessa tyhjässä tilassa. Purskurimaalien teko on myös Spursin kaltaiselle joukkueelle hyvin suotavaa. Ne helpottavat pelin kontrollia, kun vastustajan on pakko avata entisestään peliä, että pystyy edes kaventamaan peliä. Spursin maaliero on myös liigan paras, ja tämä on tärkeätä varsinkin näin tiukassa sarjassa.

Eräs oleellisimpia otteluita, joissa Kanen näkymätön peli tuli ilmi, oli uusintaveto englannin cupissa Leicesteriä vastaan. Spurs johti 1-0 puoliajalla ottelua, avaten ilman keskushyökkääjää ottelun. Claudio Ranieri toteutti saman vaihdon kuin edellisessäkin osassa, keskikenttäpelaaja väistyi hyökkääjä Shinji Okazakin tieltä. Tämän tuoma hyökkäysdynamiikan muutos johti edellisessä osassa lähes välittömästi 2-1 johtomaaliin ja toinen osa näytti kulkevan samaan suuntaan kunnes Mauricio Pochettino teki nerokkaan vaihdon ottamalla 60. minuutilla Kanen sisään. Koko toisen puoliskon alku oli ollut Leicesterin myllytystä, eikä Spurs kyennyt purkupalloillaan saaman peliä haltuun ja hallinta menetettiin usein ennen keskikentän ylitystä. Kärjessä hääränneet Nacer Chadli ja Son Heung-Min eivät yksinkertaisesti kyenneet rauhoittamaan peliä ja pitämään palloa tarpeeksi pitkään, jotta muu joukkue pystyi nostamaan linjaansa. Kanen tullessa sisään tämä dynamiikka vaihtui. Purkupallot ja pitkät syötöt puolustalueelta saivat lepo kohteen hyvin palloa suojaavalta ja muita peliin mukaan ottavalta Kanelta. Paine purkautui ja Spurs voitti ottelun lopulta 2-0.

Joukkueen syvyys

Jos kerta Kane ei ole se pääpisteautomaatti tällä kaudella, niin kuka on? Tällä hetkellä se on ehdottomasti vasta 19-vuotias keskikenttädynamo Dele Alli. Vuosi sitten englannin kolmosdivaria pelannut juniorilupaus on iskenyt seitsemän maalia tällä kaudella (jotka ovat tuottaneet 12 pistettä). Lisäksi hän on syöttänyt viisi maalia. Hän laukoo 2.2 kertaa per 90 minuuttia, suorittaa laukaukseen johtavan syötön 1.4 kertaa per 90 minuuttia ja häntä rikotaan peräti kahdesti per 90 minuuttia. Allin tilastot viimeisestä kolmesta ottelusta ovat vielä huikeammat, kaksi voittomaalia sekä voittomaaliin johtanut syöttö. Ja hän on vasta hiomaton timantti, joka on tällä vauhdilla pelaamassa itseään englannin avaukseen ensi kesän EM-kisoihin.

Moussa Dembélén ura oli pitkään laskusuunnassa mutta nyt hän on kuin uudelleen syntynyt. Hänen parhaimpia ominaisuuksia on pallon hallinta ja kierrätys, mikä oli ennenkin korkealla tasolla mutta ratkaisut eivät pallollisena yleensä tukeneet hyökkäystä, jopa jarruttivat sitä. Nyt Dembélé purkaa keskikentällä painetta painiessaan pallon kanssa ohi haastavien pelaajien ja päästyään vapaalle sektorille hän jakaa pallon mahdollisimman nopeasti etenevielle pelaajille, jotta vastustaja joukkue joutuu pysymään puolustussuuntaan liikkeessä. Aiemmin hän kuljetti palloa aina linjalle asti, jolloin tila loppui kesken koko hyökkäykseltä. Hänen kolme maaliakin ovat tuottaneet kuusi pistettä.

Muuten maalienteko sekä pistesaaliit ovat jakaantuneet hyvin tasaisesti. Son sekä Toby Alderweireld ovat molemmat tehneet kaksi voittomaalia. Ryan Mason (ikävästi loukkaantuneena lähes koko kauden maalinsa jäljiltä) sekä Kierran Trippier (joka teki viime ottelussa ensimmäisen maalinsa valkopaidoissa) voittomaalin mieheen.

Suurin pettymys tällä kaudella on ollut Christian Eriksen. Ainakin maalimäärissä. Viime kaudella hän teki (ja vielä usein vapaapotkusta) yhteensä 10 maalia, jotka tuottivat massiiviset 22 pistettä. Tällä kaudella maaleja on vain neljä ja pistesaalis yksi (Swansea pelistä, jossa hän pelasti Spursin kahdesti vapaapotkumaalilla). Toki tällä kaudella rooli on ehkä hieman muuttunut. Tilillä on kahdeksan syöttöä, vaikka hän näytti koko alkukauden epävireiseltä. Mutta nyt varsinkin viimeisessä Watford-pelissä Eriksen pyöritti suvereenisti peliä kymppipaikalta. Hänen sijoittumisensa oli mestarillista. Hän tuntui olevan aina pelattavissa ja aina vastassa, kun syvältä puolustava Watford yritti pallonpurkua. Eriksen otti näitä palloja vastaan ja levitti samantien peliä uudestaa, eikä Watford saanut hetkenkään rauhaa.

Spursin puolustustilastot

Tottenhamin maaliero on tällä hetkellä sarjan paras, +26. Perässä ovat Manchester City (+21) ja Leicester City (+20). Spursin viimeisten kahden kauden maalierot olivat +5 ja +4. Yleensäkin se on pyörinyt lähempänä nollaa kuin yli kymmentä. Spursille on ollut ominaista romahtaa muutaman kerran kaudessa, 2013-14 ollessa tässä suhteessa legendaarisin: Tappiot Citylle maalierolla -10, tappio Liverpoolille maalierolla -9 ja tappio Chelsealle maalierolla -4. Nuo viisi ottelua tuottivat 47 % Spursin päästetyistä maaleista koko kaudella!

Pikakelataan nykyiseen tilanteeseen. Toiseksi vähiten tappiota liigassa (3), vähiten päästettyjä maaleja (19), kolmanneksi eniten nollapelejä (9) ja Spurs on päästänyt vain kolmesti yli yhden maalin (tuloksena yksi tappio ja kaksi tasapeliä). Newcastle ottelun alla kirjoitin Spursin kuntokäyrän hiipumisesta ja kuinka joukkue oli lupaavista tuloksistaan huolimatta pudottanut johtoasemista jo 11 pistettä. Tämän ottelun jälkeen johtoasemasta ei ole pudonnut yhtään pistettä ja tuloksena on seitsemän voittoa, yksi tasapeli ja yksi tappio (sarjaa johtavaa Leicesteriä vastaan). Näiden otteluiden maaliero on Spursille suotuisa: 19 tehty ja viisi päästettyä.

Oleellinen ero viimeisiin kausiin on Alderweireldin hankinta. Hänen asettauduttuaan maamiehensä Jan Vertonghenin rinnalle, on Spursilla käsissä valioliigahistoriansa paras topparipari. Alderweireld saattaa olla yksiä kauden hankintoja ellei jopa paras puolustaja koko liigassa. Hän on tuonut varmuutta koko alakertaan mutta myös peli-iloa viimekaudet murjottaneelle Vertonghenille. Hän on kahden erikoistilannemaalinsa lisäksi syöttänyt kaksi ilmiömäistä Dele Allin maalia diagonaalipalloilla keskikentältä vastustajan boksiin.

Vertonghen näyttää olevan nyt poissa mahdollisesti koko loppukauden. Chirichesin lähdettyä kesällä ja Fazion seurattua nyt tammikuussa, jäljelle puolustukseen on enää Itävallan maajoukkuetoppari, 23-vuotias, Kevin Wimmer. Hän on tähän mennessä saanut vastuuta lähinnä cup-otteluissa ja osoittautunut päteväksi kakkosmieheksi. Vertonghenin loukkaannuttua Crystal Palace -ottelun 74. minuutilla, vaihdettiin hänet kentälle liigadebyytilleen. Tämän jälkeen Spurs ei ole päästänyt maaliakaan. Ensi sunnuntaina vastaan asettuu toki astetta kovempi Manchester City, joka on haparoinut, varsinkin vieraissa, tällä kaudella.

Jos Spurs voittaa Manchester Cityn sunnuntaina, ottaa se edelleen askeleen kiinni top 4 -sijoituksesta, mutta ehkäpä voidaan jo hieman puhua mestaruushaaveista, vaikkakin voitto olisi ennenaikaista. Pochettino on itse todennut, että on puhuttava vähemmän ja teoilla näytettävä missä mennään. City peli on Spursille tärkeä jo viime vuotisen hegemonian vuoksi, sillä City oli Spursin aiemmpi kisaaja nelossijasta kunnes tiet erkanivat. Viime voitostakin on jo vajaa kaksi vuotta. Tällä hetkellä apuja näyttää tulevan ainakin sen puolesta, että joukkueella ei ole juurikaan mistä pelata. Pellegrini on lähdössä, eikä otteet kentällä näytä kovin innostuneilta. Lisäksi pelistä on sivussa ainakin Fabian Delph, Kevin de Bruyne, Jesus Navas, Eliaquim Mangala, Bacary Sagna, Wilfired Bony ja Samir Nasri. Sen sijaan David Silva tehnee paluun ja Vincent Kompanykin saattaa esiintyä.

Otanta tapaninpäivän otteluista

Valioliigakausi lähestyy kovaa vauhtia puolimatkan krouvia. Joulu-tammikuun arvioidaan usein olevan loppukauden sijoitusten kannalta merkittävintä aikaa, pitkälti kovan otteluruuhkan vuoksi. Samalla, kun muu Eurooppa vetäytyy levolle ja ruokapöytien ääreen, pelaa valioliigaseurat kolme ottelua yhdeksässä päivässä. Tammikuussa käynnistyy FA Cupin kolmas kierros ja helmikuussa euroturnausten pudotuspelit. Lomaa ei siis jalkapalloilijoille ole tarjolla. Sarjan kuntokäyrän parempi kymmennikkö on hyvin erikoista katseltavaa. Onko tämä mielenkiintoisin valioliigakausi koskaan? Ainakin minun 10 vuotta kestäneellä aktiiviseurannalla.

Chelsea - Watford

Kauden alussa tämä otellu olisi tuntunut täysin merkityksettömältä joulukinkkujen sulattelulta. Chelsean piti olla ennakkosuosikki mestariksi, Watfordin taistellessa putoamisesta. Chelsea sijaitsee taulukossa tosin 15. sijalla kolme pistettä putoamisviivasta ja 11 nelossijasta. Viime kauden mestari on hävinnyt jo kolme kertaa enemmän pelejä kuin viime kaudella (9) ja viimeksi yhtä huono kausi oli 2011-12, jolloin André Villas-Boas valmensi joukkuetta aina maaliskuulle. Tällöin loppusijoitus oli 10 tappiota ja 6. sija. Tosin Roberto Di Matteo johti lontoolaiset ensimmäiseen mestareiden liiga voittoon.

Watford kävi kääntymässä Valioliigassa kaudella 2006-07 pudoten sukkana takaisin mestaruussarjaan. Seuraavan kauden nousuyritys typistyi murskatappioon nousukarsintojen välierässä Hull Cityä vastaan. Tämän jälkeen joukkue pysytteli tiukasti alemmassa keskikastissa. Watford meinasi päätyä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen päättyessä selvitystilaan kunnes italilainen Pozzon perhe osti joukkueen. Ensimmäisellä Pozzon kaudella Gianfranco Zolan luotsaama joukkue jäi parin pisteen päähän suorasta noususta ja kampesi itsensä karsintojen finaaliin maagisella viime hetken voittomaalilla Leicester Cityä vastaan. Manuel Almunia torjui pitkäste lisäajalla annetun rangaistuspotkun, josta seurannut vastahyökkäys päättyy Troy Deeneyn toimittaessa pallon maaliin toisessa päässä. Crystal Palace kuitenkin vei finaalissa pidemmän korren ikivihreän Kevin Phillipsin maalilla.

Tällä hetkellä Watford viime kauden nousijoista korkeimmalla sijalla, peräti seitsemäntenä, pisteen päässä jaetusta nelossijasta. Kuten Leicester-blogauksena pohdin, on tämä viime vikkojen Watford nousu sekä hyviä tuloksia mutta myös muiden jatkuvaa ristiinpelaamista. Esimerkiksi: Watford on voittanut nyt neljä ottelua putkeen. Nykyinen kunto lähti 16 pisteestä 13. sijalta. Nyt edessä majailevista esimerksi Manchester United oli juuri tuolloin voittanut Watfordin ja oli vain pisteen päässä sarjajohdosta. Watfordin 12 pisteen aikana Man U on saanut kasaan kaksi ja Tottenham viisi.

Watfordin seuraavat neljä peliä ovat tosiaan: Chelsea (V), Tottenham (K), Man C (K) ja Southampton (V). Nämä neljä peliä tulevat vaikuttamaan vahvasti sekä Watfordin sarjasijoitukseen pitkässä juoksussa sekä myös Top 6:n kokonaisilmeeseen. Chelseasta on tällä hetkellä hyvin vaikea sanoa mitän. Guus Hiddink soitettiin jälleen hoitamaan kausi pakettiin ja Sunderland kaatuikin helposti. Tosin kuka nyt ei voita Sunderlandia tällä hetkellä? Watfordilla on pelivireessä hyökkäyspari Troy Deeney ja Odion Ighalo. Jälkimmäinen on tehtaillut jo 12 maalia, eikä loppua näy. Tapa jolla Nigerialiskärki laittoia Liverpoolin Mamadou Sakhoa laulukuoroon lähettää sellaisia signaaleita Chelsea puolustukselle, että virheisiin ei ole varaa ollenkaan.

Liverpool - Leicester City

Sarjaa johtavalla Leicester Cityllä on edessään tiukka joulu. Ensin käydään Liverpoolin vieraana ja sitten kestitään Manchester Cityä. Liverpoolin peräsimeen kovin fanfaarein hypännyt Jürgen Klopp sai positiivisen ilmeen joukkueelle ensiotteluissaan. Tulokset eivät tulleet välittömästi mutta Eurooppaliigassa tuli jatkopaikka ja Chelsea sekä Manchester City kaatuivat. Tärkeämpää oli ehkä yleinen peli-ilme, joka huokui halua pelata uudelle valmentajalleen. Klopp on saanut kuitenkin kokea kuherruskuukauden olevan ohitse. Liverpool ei ole viimeisestä kolmesta pelistä ottanut kuin pisteen ja valahtanut yhdeksännelle sijalle.

Liverpoolin ongelmia on ollut keskushyökkääjän puutos Luis Suarezin lähdettyä Barcelonan riveihin toissa kesänä. Ehdoton valinta olisi tietenkin Daniel Sturridge, joka teki Suarezin kultakautena 21 maalia. Tämän jälkeen on loukkaantumiset vaivanneet. Viime kaudella seurasi katastrofaaliset Mario Balotelli sekä Rickie Lambertin hankinnat. Kaksikko sai aikaiseksi vain kolme liigamaalia. Tälle kaudelle päätettiin tilanne ratkaista hommaamalla kovalla rahalla Aston Villan Christian Benteke ja pienemmällä rahalla Burnleyn Danny Ings. Jälkimmäiseltä loppui kausi pahaan loukkaantumiseen ja Benteke kärsii selvää alennuskautta urallaan, eikä ole sattumaa että Klopp päätti avata tappio-ottelun Watfordia vastaan ilman keskushyökkääjää. Maalintekijän puuttuminen on ilmeinen. Joukkue laukoo verrattain paljon: keskimäärin 15 kertaa ottelussa (sijoitus neljäs), viisi suuntautuen maaliin(sijoitus kuudes). Kuitenkin laukaus/maalisuhde on vain 8 %. Yllättäen Liverpool päästää laukomaan vain kolmanneksi vähiten sarjassa. Silti päästettyjä maaleja on 20. Tämä tarkoittaa, että Liverpoolia vastaan tehdyistä laukauksista 13 % päätyy maaliksi (vrt. esim. Tottenham 7,2 %, Arsenal 7,4 % ja Crystal Palace 5,7 %).

Leicesterin kautta on hyvin vaikea arvioida tällä hetkellä. Kuten kirjoitin täällä, on sinipaitojen vire pitkälti ollut kiinni Jamie Vardyn sekä Ryad Mahrezin jatkuvista maaleista, joille ei näy loppua. Vardy ei ole toki tehnyt viimeiseen kolmeen otteluun kuin vain yhden maalin. Sen sijaan Mahrez on tehnyt kuusi ja ampunut itsensä maalipörssin kakkospallille, vain kahden maalin päähän Vardystä. Rahajoukkueiden on raportoitu kiinnostuksestaan kyseiseen kaksikkoon mutta on hyvin epätoidennäköistä, että he lähtisivät tammikuussa joukkueesta, joka tosissaan saattaa voittaa mestaruuden.

Claudio Ranierilla on toistaiseksi voinut peluuttaa vapautunutta joukkuetta, sillä maaleja on tullut. Pitää kuitenkin huolestua jonkin verran siitä, että vain yhdestä tappiostaan huolimatta, Leicester on onnistunut pitämään nollat vain kolmesti (näistäkin kaksi oli Newcastlea ja Swanseata vastaan). Lisäksi 24 päästettyä maalia tarkoittaa sijaa neljätoista. Kymmenen enemmän kuin niskaan hönkivällä Arsenalilla. Lisäksi yhdestätoista voitosta on peräti kahdeksan yhden maalin erolla. Ja 5-2 kotitappio Arsenalille syyksuussa on hyvä muistutus siitä kuinka puolustukset voittavat mestaruuksia. Sanon maali-iloittelusta vielä saman kuin edellisessä Leicester pohdinnassani: Vardy ja Mahrez ovat tehneet 76 % Leicesterin 37 maalista. Tuskin mahdollisen loukkaantumisen vuoksi maalit täysin tyrehtyvät mutta silloin ei ole varaa päästää 1-2 maalia joka pelissä.

Sivusilmäiltävänä

Bournemouth - Crystal Palace

Kaksi kuntokäyrän yläpään joukkuetta ottaa vastaan, kun Crystal Palace vierailee Bournemouthissa. Edellinen yskähteli alkukaudesta mutta viimeisestä seitsemästä on hävinnyt vain yhden. Bournemouth sen sijaan näytti Tyrone Mingsin ja Callum Wilsonin loukkaannuttua loppukaudeksi varmaksi putoajaksi. Eddie Howe on saanut kuitenkin joukkueelleen järjettömän tsempin päälle. Neljän tappion päätteeksi, Bournemouth ei ole hävinnyt viiteen otteluun, ja voittanut matkalla Chelsean sekä Manchester Unitedin. Viime kaudella säilymisen riitti 38 pistettä. Howen porukka on puolessa välissä tästä.

Stoke - Manchester United

Mark Hughesin projekti kääntää Stoken maine puolivuosisataa vanhaa jalkapalloa pelaavana joukkueena ei ole vielä lähtenyt täysin käyntiin. Viime kaudet oltu tasaisesti yhdeksäntenä. Hughesin uusin yritys on selvästi rakentaa joukkuetta jo Mestareiden liigan voittaneista, joita on joukkueessa jo huikeat viisi: Marko Arnautovic, Bojan, Marc Muniesa, Ibrahim Afellay ja Xherdan Shaqiri. Ailahtelevasti pelaava joukkie (joka ironisesti sisältää juuri paperilla sellaisia pelaajia joiden ei odoteta pärjäävän sateisena keskiviikkoiltana Stokessa), on kuitenkin ottanut vakuuttavan voiton Man C:stä muutama viikko sitten. Nyt vastaan astuu onnettomassa vireessä oleva Man U. Louis van Gaalin ryhmä ei ole voittanut neljään otteluun ja kärsinyt nöyryyttävät tappiot Norwichille ja Bournemouthille. Man U:n sekameteli soppa pystyy organisoidusti pelaamaan (toisiksi vähiten päästettyjä laukauksia) mutta maalinteko on ongelma. Wayne Rooney on hävinnyt pallon pinnalta, Antonio Martial ei hyvästä alusta huolimatta ollut sateentekijä ja Memphis Depay hakee edelleen askeliaan. Mitä ilmeisemmin, jos van Gaal ei voita seuraavia pelejään, väistää hän managerin pallilta. Istuuko José Mourinho siihen seuraavaksi?

Fun Fact: Jos unohdetaan viime kauden Manchester Cityn tuplavoitto Sunderlandista, on Cityn tulokset Pohjois-Englantilaisia vastaan kausilla 2010-2014: kaksi voittoa, kaksi tasapeliä ja neljä 1-0 vierastappiota. Yllätyksen paikka?

Rauhallista joulua jalkapallon seuraajille!

Tottenhamin kausi jäänyt kakkosvaihteelle

Tällä kaudella Pohjois-Lontoon ylpeys, Tottenham Hotspur, on hetkittäin pelannut huikeata jalkapalloa. Kovalla tempolla ja prässipelillä Spursin kauden hienoin onnistuminen on ollut voitto entisestä top 4 -arkkivihollisesta Manchester Citystä maalein 4-1. Niin ikään samalla tuloksella voitto irtosi myös silloin huikeassa vierasvireessä olleesta West Hamista, joka oli otteluun tultaessa voittanut vieraissa Arsenalin, Liverpoolin ja Manchester Cityn, ottaessa vielä kotivoiton Chelseasta. Syksyn myötä Spurs voitti lohkonsa Eurooppaliigassa mutta putosi liigacupista Arsenalia vastaan Flaminin kahdella maalilla. Tällä hetkellä liigan nuorimpiin lukeutuva joukkue istuu tiukasti tutulla paikallaan, viidentenä, kolme pistettä haparoivasta Manchester Unitedista.

Kuten aina, jossittelulle on taas sijaa. Katsotaas hieman tilastoja. Tottenhamin häviö Newcastlelle esti mahdollisuuden nousta Top 4:n ensimmäisen kerran sitten 24.08.2014. Spursin helmasyntinä on ollut tällä kaudella niin johtoasemasta pistemenetykset ja kyvyttömyys voittaa pahimpia kilpakumppaneita. Ottelut Arsenalia, Liverpoolia, Evertonia, Leicesteria ja Chelseata (toki ei mikään haastaja enää) vastaan tuottivat viisi tasapeliä (joista kolme päättyi 0-0 ja kaksi 1-1). Tämän lisäksi Spurs on menettänyt jo 11 pistettä johtoasemasta (tuloksena neljä tasapeliä ja yksi tappio). Näillä pisteillä liljanvalkoiset istuisivat mukavasti sarjakärjessä 37 pisteellä. Perää pitäisi Leicester (34), Man City (32), Arsenal (32) ja Man U (29).

Tämä 11 pisteen häviäminen johtoasemasta merkittävää sikäli, että koko viime kaudella Tottenham pudotti pisteitä johtoasemasta 10. Nyt kautta ei ole pelattu kuin vasta alle puolivälin. Yksi mieleenpainunut tapahtuma viime kaudella oli se, että peräti viisi ottelua kääntyi tappiosta voitoksi ja kaksi tasapeliksi. Lisäksi seitsemässä ottelussa menetettiin johtoasema mutta voitto kammettiin silti. Näistä kolme oli kuuluisia late show with Eriksen. Joukkue ylipäätään hoiti viimeisen 20 minuutin aikana otteluissa yhteensä 20 pistettä. Pochettinon Spursin suurin ase oli viime kaudella järjetön kunto, jolla pystyi painimaan vastustajan väsyksiin. Mutta tällä kaudella yllättäen näyttäisi siltä, että jaksaminen ei ole aivan samalla tasolla. Syys-lokakuussa Spurs voitti 4 ja pelasi kahdesti tasan. Lokakuusta eteenpäin saman ottelumäärän tulos on kaksi voittoa, kolme tasapeliä ja yksi tappio. Onko vauhti hiipumassa? Niin ikään viimeiseen kuuden ottelun aikana Spurs on onnistunut maalinteossa toisella puoliskolla vain kahdesti, ja nekin tulivat samassa 4-1 voitossa West Hamista. Sen sijaan neljä maalia on päästetty toisella puoliskolla johtaen viiden pisteen menetykseen.

Tutkitaan vielä keskinäisyysmenetelmällä jakaumaa menetetyistä pisteistä. Tämä ystäväni pohtima järjestelmä perustuu siihen, että pisteitä menetetään joka tapauksessa ja kaikkia kilpailijoitaan (tässä yhteydessä Arsenal, Leicester, Liverpool, Man City ja Man U) ei tarvitse voittaa, mutta pisteitä ei saisi menettää joukkueille, joita vastaan kilpailijat pärjää. Tämän perusteella esim. Man U -tappio ja Arsenal tasapeli olivat hyväksyttäviä, sillä muutkin ovat kompuroineet. Lisäksi West Ham voitto oli hyvä, koska kilpailijakunta on pärjännyt tätä vastaan huonosti. Sen sijaan huonoimmat pistemenetykset ovat olleet Chelsea (ainoastaan Arsenal menettänyt pisteitä), Everton (ainoastaan Liverpool menettänyt pisteitä) ja Swansea (vain Man U menettänyt pisteitä). Näiden suhteelliset pistemenetykset voidaan korvata, joko voittamalla näitä joukkueita keskinäisissä otteluissa tai toivomalla näille pistemenetyksiä Spursin pärjäämissä ottelupareissa.

Oletetun Top 6-joukkueiden pistemenetykset joukkueittain

Kokonaisuudessaan Top 6:n lopullisista sijoituksista on tässä vaiheessa vielä vaikea tehdä arvioita. Keskinäisiä kohtaamisia tällä oletetulla ryhmityksellä, on vielä vähän. Liverpoolin kunto on Jürgen Kloppin hyvän alun jälkeen jälleen heikko ja heillä edessä tammikuun puoliväliin mennessä kolme ottelua kilpailijoita vastaan. Kuten on myös sarjajohtajalla Leicesterillä (yksi näistä on keskinäinen peli). Nämä tulevat määrittämään sen, että haastaako Liverpool Spursia ja haastaako Leicester mestaruudesta.

Oletetun Top 6-joukkueiden keskinäiset ottelut

Tämän kauden valopilkku on ollut keskikentän kaksikko Eric Dier sekä Dele Alli. Edellinen on teknisesti keskuspuolustaja ja jälkimmäinen 19-vuotias superlupaus, joka pelasi vielä englannin kolmosdivaria viime kaudella. Pochettino päätti kesällä, että muovaa Dierista keskikentän pohjan. Kokeilu näytti aluksi hataralta mutta osoittautunut onnistuneeksi. Alli taas joutui kovan paikan eteen koko aikuisosaston ollessa sairastuvalla alkukaudesta ja mukautui huimalla vauhdilla pääsarjafutikseen. Moussa Dembélé palasi joukkueseen vielä sopivasti Dierin ollessa pelikiellossa nostaen vihdoin tasoansa. Tässä on eräs avaintilasto kuvaamaan penkin leveyttä: Dier on pelannut jokaisessa Tottenhamin pelissä tällä kaudella poislukien Liverpool-pelin ollessaan pelikiellossa. Tämä tekee yhteensä 1900 minuuttia. Harry Kanella minuutteja on 1813. Allillakin 1402. Kenttäpelaajista enemmän on vain Toby Alderweireldilla, 1980 minuuttia.

Viime pelit onkin näyttänyt siltä, että joukkueen selkärankana, ja ikikasvoina, hääräävät Alderweireld-Vertonghen-Dier-Kane ovat vaikuttaneet väsyneiltä. Keskittyminen ei tunnu riittävän loppuun asti ja puolustuksessa tapahtuu virheitä, keskikentällä harhailee syötöt ja hyökkäyksessä laukaukset ovat villejä tai huonoilta sektoreilta. Alli on eitämättä lahjakas ja halukas mutta myös hiomaton timantti, joka tarvitsee kilpailua rinnalleen. Dembélé, Mason ja Bentaleb toisivat todellista syvyyttä ellei loukkaantumiset ja puolikuntoisuus vaivaisi. Selvää on ainakin se, että Kane tarvitsee apuja tammikuun ikkunasta, vaikkakin maaleja on tullut jo jonkin verran tällä kaudella.

Väsymys ja keskittymisongelmat näkyvät hyvin vertaillessa West Ham -voittoa sekä Newcastle-tappiota. Pochettinon korkealta prässääminen kulki hyvin West hamia vastaan: Spursin tulos vastustajan kenttäpuoliskolla oli yhdeksän taklausyritystä, syötönkatkoja 10 ja irtopallojen keruu  21 kertaa. Newcastle vastaan samat luvut olivat kolme, kuusi ja 18. Lisäksi katsoessa vetoalueita huomataan, että Newcastlea vastaan keskimääräinen vetoetäisyys on korkeampi. West Hamia vastaan Spurs laukoi 22 kertaa, joista 14 lähti rangaistusalueelta (64%). Newcastlea vastaan lauottiin 20 kertaa, joista seitsemän lähti rangaistusalueelta (35%). Kun katsotaan vielä, että Newcastlen kaikki laukaukset tulivat Spursin rangaistualueella, ja ainoastaan kaksi meni ohi maalin, oli kliinisyys kiitettävää. Spursin maalia kohti suuntautuneista vedoista vain kaksi tuli rangaistusalueelta ja toinen oli Dierin maali. Newcastlen maalivahti Rob Elliot torjui ansiokkaasti lopulta seitsemän kertaa. Osa oli hyviäkin torjuntoja mutta Spurs helpotti tilannetta kaukolaukauksillaan.

Tottenham - Newcastle tilastot (WhoScored.com)

Tottenham - West Ham tilastot (WhoScored.com)

Spursin seuraavat neljä ottelua ovat Southamptonia (sarjasijoitus 12.), Norwichia (18.), Watfordia (7.) ja Evertonia (10.) vastaan. Everton vieraissa tulee olemaan ensimmäinen ottelu Spursin kauden toisella puoliskolla. Näille yksikään kilpakumppani ei ole hävinny kertaakaan (keskimääräiset otetut pisteet: Southampton 2; Norwich 2; Watford 3; Everton 2,2) , joten edellisten kierrosten pettymysten vuoksi voitot ovat pitkälti pakollisia, jotta Spurs pysyy mukana Top 4 -kisassa. Joulukausi on yleensä sarjan loppullisen muodostumisen kannalta äärimmäisen tärkeä. Nyt se on sitä myös Spurssille, jos aikoo kääntää positiivisen peli-ilmeensä todellisiin tuloksiin.

Leicesterin nousu eliittiin hataralla pohjalla

Kuluneen kauden kaksi erityistä kummastusta on ollut Jamie Vardyn järjetön maalimäärä ja Chelsean alennustila. Näillä kahdella on vielä yhteys siinä, että Leicester City keikkuu nyt sillä paikalla, jossa Chelsean pitäisi kaiken järjen mukaan sijaita. Vardy ohitti viime viikonloppuna Ruud van Nistelrooyn ennätyksen peräkkäisissä otteluissa tehdyistä maaleista. Erona toki Vardyllä oli se, että hänen ottelunsa sijoittui saman kauden sisään, kun Nistelrooyn onnistumiset sijoittui kahden kauden ajalle. Toisekseen Vardystä kukaan ei tiennyt mitään ennen vuotta 2012, kun hän siirtyi silloin päättömältä kuullostaneella miljoonan punnan summalla non-league joukkueesta englannin mestaruussarjaan Leicesterin riveihin. Ei ole siis yllättävää, että häntä käytetään nyt mannekiinina niin englantilaisen jalkapallon kiiltokuvana (mudista noussut proper football man) kuin todisteena siitä, että ulkomaalaiset managerit eivät ymmärrä antaa mahdollisuuksia paikallisille. Koko diskurssi on hyvin ohiampuvaa, koska se ei yleensä ota kantaa mihinkään todelliseen laatu- tai kulttuurikeskusteluun ja on vielä hyvin xenophobista. Se on yleensä merkki kansallisen jalkapalloidentiteetin vääristymästä ja sen aiheuttamasta kriisistä. Englanti on niin hyvä kuin se voi olla, eikä se ansaitse ilman rakenteellisia muutoksia yhtään sen enempää. Tähän on haettu sitten syyllisiä sitten ulkomaalaisista, joka on nykyaikana muutenkin hyvin suosittua. Näiden kansakunnan ihannoimien aitojen jalkapalloilijoiden ongelmana on yleensä ymmärtämättömyys ympäröivästä maailmasta ja trendeistä. Esimerkiksi Vardynkin kuvaa himmentää kyseenalainen kielenkäyttö kasinolla ennen kauden alkua. Ja ei nämä ei ole yksittäistapauksia, kuten voidaan todeta jo pelkästään Leicesterin kohdalla.

Viime kaudella Nigel Pearson suoritti yhden valioliigahistorian hienoimmista nousuista. 29 pelatun ottelun jälkeen joukkue oli tiukasti kiinni jumbosijalla hävittyään 18 peliä ja voitettuaan vain neljä. Viimeisen yhdeksän pelin aikana Leicester otti seitsemän voittoa ja yhteensä 22 pistettä (pelaten kerran tasan ja häviten vain Chelsealle). Kausi päättyi lopulta sijalle 14. Pearson joutui kuitenkin väistymään kesäisen skandaalin vuoksi, jossa julkisuuteen oli vuotanut video joukkueen pelaajista käyttäytymässä rasistisesti Thaimaassa (yllättäen Vardy ykkösjoukkueen pelaajana ei kärsinyt samaa kohtaloa kuin nämä skandaaliin sekaantuneet). Pallille hommattiin pikavauhtia pitkän uran valmennuksessa tehnyt Claudio Ranieri. Roomalaislähtöinen herrasmies on valmentanut useita seurajoukkueita, tosin ilman kummoista menestystä. Palkintokaapin merkittävimmät pokaalit ovat ainoastaan Italian ja Espanjan cupit. Lisäksi hän valmensi viimeksi Kreikkaa, mutta katastrofiksi kääntyneet EURO 2016 -karsinnat tarkoitti lähtöpasseja. Tämän vuoksi harva uskoi, että hän olisi oikea henkilö valmentamaan mahdollista putoamiskandidaattia. Toisin kuitenkin kävi. Elokuun jälkeen sarjataulukko oli erikoinen. City veti, perässä Crystal Palace, Leicester ja Swansea. Seuraavien kierroksien aikana kovaa alkukauden vireyttä esittivät myös West Ham, mutta tultaessa kiireiselle joulukaudelle, nämä muut kisaajat ovat pudonneet kyydistä. Leicester ei näytä sen sijaan luovuttamisen merkkejä.

Yksi syy tähän nousuun on joukkueen kahden avainpelaajan huippuvire. Ennen tätä kautta heidän ainoaksi huippupelaajiksi olisi voinut määrittää, jo nyt matkaa jatkaneen veteraanin, Esteban Cambiasson sekä Riyad Mahrezia. Jälkimmäinen tuotti tällä kaudella kuusi tehopistettä (viisi maalia ja kolme syöttöä) ensimmäisessä kuudessa pelissä. Vardy on sen sijaan tehnyt vähintään yhden maalin kaikissa paitsi kahdessa pelissä tällä kaudella. Kaksikko on tehtaillut yhteensä 84 % Leicesterin maaleista. Tämä raaka tilasto voi osoittaa Leicesterin valitettavan kompastuskiven. Vardyn kärkiparina 4-4-2 -systeemissä hääräävä Shinji Okazaki on onnistunut vasta kahdesti maalinteossa, eikä Mahrezin takana syöttöpörssissä neljällä syötöllä oleva Marc Albrighton ole sateentekijä. Jos Vardy tai Mahrez loukkaantuu, voi joukkueen tulokset myös hyytyä. Kova jouluruuhka myös todennäköisesti pudottaa energiatasoja, koska rotaation mahdollisuus on häviävä.

Leicesterin tulevaisuus ei myöskään näytä erityisen hyvältä. Joukkueen 23 ykköspelaajan keski-ikä on 28.5 vuotta, ainoastaan West Bromwich Albionin on vanhempi (28.6). Tämä ei lupaa hyvää joukkueen jatkuvuudelle. Avauksen ikikasvoista nuorin on laitapakki Jeffrey Schlup iällä 22. Tämä tarkoittaa pitkälti sitä, että jos Leicester onnistuu pitämään vireensä kevääseen asti ja ottamaan Chelsealta vapautuneen top 4 -paikan, ei joukkueelle voi povata erityisen hyviä mahdollisuuksia mestareiden liigaan. Ringin laajuus ja laatu ei yksinkertaisesti riitä ottelumäärän lisääntymiseen ja pelien vaikeutumiseen. Rahan upottaminen uusiin tulokkaisiin on potentiaalinen miina (kuten Spurs 2013-14 ja Liverpool 2014-15 tietää hyvin). Kun tällaisessa tilanteessa epäonnistutaan, voikin joukkue joutua taloudelliseen syöksykierteeseen. Näin kävi Leeds Unitedille. Kaudella 2000-01 Leeds pelasi mestareiden liigaa, Kolme vuotta myöhemmin koitti putoaminen ja 2007-08 pelattiin jo englannin kolmos divaria. Leicesterillä, ei miljardööriomistajastaan huolimatta, ole varaa tämän kaltaiseen virheeseen.

Joulukuu tulee todennäköisesti kuitenkin määrittämään Leicesterin loppukauden kulun. Ensin käydään testissä alavireisen Swansean vieraana. Tämän jälkeen alkaa todellinen savotta. Chelsea (K), Everton (V), Liverpool (V) ja Manchester City (K). Leicester ei ole myöskään vielä pelannut yhtään vieraspeliä Top 6 -joukkueita vastaan, eikä myöskään voittanut yhtään Top 5 -kohtaamista (kaksi tasapeliä ja yksi tappio). Tässä mielessä sarjataulukko on hieman vinoutunut. Joka tapauksessa kyseessä on urheilullisesti mielenkiintoisin nousu valioliigassa vuosiin. Ensimmäistä kertaa ns. Big Sixin ulkopuolelta haastetaan ylänelikkoa, kun kautta on jo tämän verran pelattu.